Siuntion kuntaliitoksen tilannekatsaus

[Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 13.5.2012.]

Siuntion valtuusto on tunnetusti päättänyt liittyä Lohjaan jo kahdesti, 9.11. ja 21.12., ja hallinto-oikeus on hylännyt vastustajien valitukset. Farssiksi menneessä valtuuston kokouksessa 23.4., jossa piti antaa lausunto kuntatyöryhmän raportista, vastustajat koettivat ajaa läpi lausuntoon liittymättömän päätöksen liitoshakemuksen vetämisestä takaisin. Kunnanhallitus totesi 7.5., ettei päätös tapahtunut laillisessa järjestyksessä. Niinpä kuntaliitoksen vastustajat tekivät yhden aloitteen kunnanhallituksen erottamisesta ja toisen monikuntaliitoshakemuksen vetämisestä takaisin.

Jos tahtoa on, kuntaliitosasia voidaan hyvin käsitellä ennen kuin Lohjan ja Nummi-Pusulan valtuustot kokoontuvat 23.5. päättämään jatkosta. Kunnanhallitus käsittelee asiat kokouksessaan 14.5., ja valtuuston puheenjohtaja Rabbe Dahlqvist (r) voi halutessaan kutsua valtuuston koolle seuraavaksi maanantaiksi. Marcus Nordström (r) toteaa 9.5. Länsi-Uusimaassa, ettei välttämättä pidä tarpeellisena kokoontua tuolloin. Ilmeistä on, ettei hän pyrikään asioiden asialliseen käsittelyyn, vaan pyrkii kaatamaan kuntaliitoksen kiukuttelemalla. Dahlqvistilta on lupa odottaa parempaa.

Keskeinen kysymys kuntaliitoksessa on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Yhteistyö Lohjan kanssa on sujunut hyvin, mutta kuntaliitosprosessin viivästymisen luoma epävarmuus näkyy jo vaikeuksina houkutella henkilökuntaa Siuntion terveysasemalle. Yhteistyö Lohjan kanssa on ainoa vaihtoehto nykyisentasoisten palvelujen jatkamiselle, ja kuntaliitos varmistaisi sen.

Siuntion RKP:n ja Vihreiden valtuutetut ovat kyllä tehneet valtuustoaloitteen neuvottelujen käynnistämisestä LOST-yhteistyön jatkamiseksi. On kuitenkin muistettava, että Lohjan valtuusto vastaa ensisijaisesti palvelujen järjestämisestä lohjalaisille. Jo Nummi-Pusulan liittyminen Lohjaan aiheuttaa paljon työtä, jolla on kiire, kun työ on siuntiolaisten vastustajien vuoksi viivästynyt. Ehkä Lohja tämän lisäksi järjestää palvelut Inkoolle, joka olisi lähes ilman omaa syytään jäämässä vaille terveyspalveluja. Mutta ei pidä suuresti yllättyä, jos Lohja ei halua järjestää palveluja Siuntiolle, mikäli Siuntio kieltäytyy kuntaliitoksesta. Pitkämielisimmätkin lohjalaispoliitikot ovat vain ihmisiä, ja Marcus Nordström on tempauksillaan herättänyt paljon pahaa verta ainakin Lohjan neljässä suurimmassa ryhmässä.

Joitakin sosiaali- ja terveyspalveluja voi ostaa rahalla, jos rahaa on. Tietyt päätökset, kuten pakkohoito- ja huostaanottopäätökset, on kuitenkin aina tehtävä virkavastuulla, eli joka tapauksessa tarvitaan viranhaltijoita. Eikä Siuntiolla rahaakaan liikaa ole. Tilinpäätös näyttää kyllä plussaa, mutta investointipaineet eivät näy siinä. Uudenmaan korkeimmasta veroäyristä huolimatta Siuntion taloussuunnitelmassa 2012–2015 on tulorahoitusta 6,3 miljoonaa, mutta investointeja peräti 14,9 miljoonaa. Loput 8,6 miljoonaa on tarkoitus kattaa osaksi myymällä omaisuutta, mutta enimmältään lisävelalla. Nämä luvut rumentuvat nopeasti, jos sosiaali- ja terveyspalveluja ei saadakaan järjestettyä yhtä edullisesti kuin nyt.

Tämä tulevaisuus ei minusta näytä mitenkään ruusuiselta, ja ymmärrän hyvin nykyisen kunnanhallituksen enemmistöä, joka katsoo kuntaliitoksen paremmaksi vaihtoehdoksi. Olen perin huolissani siitä, että sopimuksen hylkääminen voi koitua todella kalliiksi siuntiolaisille ja heidän terveydelleen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että vastustajat, jotka nyt kaiketi aikovat kuntaliitoksen kaataa, ovat myös vaihtamassa kunnanhallitusta. On vain oikein, että jos he linjaavat, että Siuntio jatkaa itsenäisenä, he kantavat myös kunnanhallituksessa vastuunsa päätöksestä ja niistä järjestelyistä, mitä se edellyttää.

Harri Haanpää
varavaltuutettu
Siuntion Vihreät

Ks. myös

• Länsi-Uusimaa: Vastuu terveys- ja sosiaalipalveluista kärjistää tilannetta Siuntiossa
• Västra Nyland: Styrelseordföranden vill inte fortsätta i Sjundeå

Tags: Siuntio, Lohja, kuntaliitos, sosiaali- ja terveyspalvelut

Tyhjä lain kirjain

Nastarenkaita saa käyttää marraskuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään tai toista pääsiäispäivää ensinnä seuraavaan maanantaihin, myöhemmän näistä päivämääristä ollessa määräävä. – - Nastarenkaita saa käyttää muuna aikana myös auton tai hinattavan ajoneuvon kauppaan, korjaukseen tai katsastukseen liittyvissä tilapäisissä siirroissa sekä kaikissa autoissa ja hinattavissa ajoneuvoissa, milloin sää tai keli sitä edellyttää.

Näin meille kertoo asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, §17. Nastarengaskauden loppumiselle on siis kaksi vaihtoehtoa, maaliskuun loppu tai toista pääsiäispäivää ensinnä seuraava maanantai. Kuinka usein sitten käy niin, että toista pääsiäispäivää seuraava maanantai on aikaisemmin kuin maaliskuun 31. päivä?

Pääsiäisen ajankohta on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Paitsi että kevätpäiväntasauksen sijaan laskelmissa käytetään maaliskuun 21. päivää, ja täydenkuun ajankohta määrätään taulukoista eikä tähtitieteellisistä havainnoista. Pääsiäinen voi olla aikaisintaan 22. maaliskuuta, ja ainoastaan silloin toista pääsiäispäivää seuraava maanantai 30. maaliskuuta on aikaisemmin kuin 31. maaliskuuta. Nastarengaskauden kahdesta loppumisehdosta ensimmäinen on siis voimassa vain silloin, kun pääsiäissunnuntai on 22. maaliskuuta.

Seuraavan kerran tämä tapahtuu 22. maaliskuuta 2285. Jos asetuksessa ei olisi erikseen mainittu, että nastarenkailla saa ajaa 31.3. asti, sinä vuonna niillä saisi ajaa vain toista pääsiäispäivää ensinnä seuraavaan maanantaihin 30.3. asti. On tietenkin hyvä, että asetuksen laatija on kaukonäköisesti osannut varautua tähänkin mahdollisuuteen. Tosin ilmastonmuutos etenee siihen malliin, että vuonna 2285 nastarenkaita tuskin näkee muualla kuin Tekniikan museossa.

Lähidemokratiaa Baden-Württembergin tapaan

Lähidemokratian järjestäminen on yksi kuntauudistuksen keskeisiä kysymyksiä. Vaikka terveydenhuolto ja kaavoitus on syytä hoitaa nykyisiä kuntia suuremmissa yksiköissä, ei kaikkia kunnan järjestämiä asioita kannata siirtää sinne. Kysymys on sitten siitä, mistä asioista on edelleen syytä päättää tulevia kuntia paikallisemmalla tasolla.

Suomi ei suinkaan ole ensimmäinen paikka, jossa tämäntapaisia hallintorakenteita kehitetään. Eri maissa toki kuntien tehtävät eroavat toisistaan, mutta silti niiden laeista ja käytännöistä voi ammentaa ajatuksia. Eräs badenwürttembergiläinen vihreä lähetti minulle linkin paikalliseen kuntalakiin, jossa kuvataan myös, miten kaupunginosahallinto järjestetään siellä.

Esimerkiksi noin 150.000 asukkaan Heidelberg on jaettu kaikkiaan 13 piiriin (Stadtbezirk). Yli 600.000 asukkaan Stuttgart (kuvassa) taas on jaettu 23 piiriin, ja nämä edelleen kaikkiaan 152 kaupunginosaan (Stadtteil).

Sikäläinen kuntalaki ei oikeastaan kovin tarkasti säätele, mitä tehtäviä näillä piireillä ja kaupunginosilla on.

GemeindeOrdnung §64 kertoo, että yli 100.000 asukkaan kuntiin ja kuntiin, joissa on maantieteellisesti erillisiä osia, voidaan johtosäännössä perustaa kunnanpiirejä. Useampikin kaupunginosa tai kylä voi kuulua samaan kunnanpiiriin. Kunnanpiireihin voidaan perustaa piirivaltuustoja. Kunnanpiireihin voidaan perustaa paikallinen hallinto.

§ 65 kertoo, että piirivaltuustot voidaan valita joko erikoisella vaalitavalla (unechte Teilortswahl) tai valtuusto voi ne nimittää piirissä saavutettua vaalitulosta noudattaen.

Mielestäni lain paras idea on § 65 kohdassa 2. Paitsi että piirivaltuustoa tulee kuulla piirin aluetta koskevissa asioissa, piirillä on oikeus lähettää puheoikeutettu edustaja siihen kunnan lautakunnan kokoukseen, jossa asiaa käsitellään. Stuttgartissa tämä on johtosäännössä ratkaistu niin, että jos piirivaltuuston antama neuvo poikkeaa kaupungin pohjaesityksestä, piirivaltuusto saa lähettää kolmekin edustajaa. Pidän tästä ideasta todella, sillä keskustelu on aina paljon tehokkaampi viestintämuoto kuin lausuntojen sorvaaminen. Tämän lisäksi piirin tai kaupunginosan alueella asuvat kaupunginvaltuutetut saavat osallistua paikallisvaltuuston kokouksiin puhe- ja läsnäolo-oikeutettuina.

Laki sallii hallinnon perustamisen sekä piiri- että kaupunginosatasolle, ja kertoo, että paikallisvaltuustoille voidaan delegoida asioita. Se ei kuitenkaan säätele sitä, mitä päätösvaltaa piiri- ja kaupunginosavaltuustoille delegoidaan, vaan tämä on yksittäisten kuntien johtosääntöjen asia. Nytkin Suomessa on vastaava tilanne: eri kunnissa on erilaisia lautakuntia, ja mm. kunnan koosta riippuen kunnanvaltuusto delegoi erilaisia asioita lautakunnille.

Mitä tästä oppisimme? Ainakin sen, ettei lain tasolla välttämättä ole tarpeen säädellä kovinkaan tarkkaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia erityypisillä kaupunginosavaltuustoilla on, vaan työnjaosta lienee parasta säätää johtosääntöjen tasolla. Jos nyt sitten esimerkiksi metropolialueella päädytään tavalla tai toisella yhdistämään nykyiset kaupungit metropoliksi, on lähidemokratian kannalta paljon tärkeämpää, millainen johtosääntö metropoliin laaditaan, kuin mitä tuleva uusi kuntalaki edellyttää.

Toisaalta ei ole mitään syytä jäädä odottamaan uutta kuntalakia, jonka arvellaan astuvan voimaan 2017. Nykyinenkään kuntalaki ei suuresti rajoita paikallisdemokratian toteutustapoja, vaan kyse on lähinnä siitä, miten johtosäännössä järjestetään asiat. Vuonna 2013 aloittavalla uudella Lohjalla, joka on vapaaehtoisten kuntaliitosten tuloksena pari vuotta edellä kuntauudistuksen suurta aaltoa, on nyt oiva mahdollisuus toimia suomalaisen demokratian edelläkävijänä.

Ainoa kauneusvirhe on, ettei nykyinen kuntalaki tunne paikallislautakunnan valintaa alueellisten poliittisten voimasuhteiden mukaisesti, vaan lähtökohtaisesti kaikkiin kunnallisiin elimiin tehdään valinnat koko valtuuston voimasuhteita noudattaen. Mutta tämä on varmasti detalji, josta kuntien yhdistymiseen rakentavasti suhtautuvat ryhmät voisivat päästä yhteisymmärrykseen.

Eroon TEKin turhista lehdistä

Kun olin menossa TEKin valtuuston kokoukseen 15.3.–16.3., parikin kaveria toivoi, että jäsenlehdille tehtäisiin jotakin. Ihan turhaan ne kertyvät lukemattomina pinoihin vain odottamaan paperinkeräykseen pääsyä. TEKin jäsensivuilla voi ensiavuksi päättää lehtien tilauksen, ohjata ne vaikka työpaikalle, tai  TEK-lehden osalta siirtyä sähköiseen lehteen. Kas näin.

Talentumin lehtien tilausten muuttaminen käy kätevästi TEKin WWW-sivuilla (ja salasanankin saa tilattua, jos se hukassa). Ylemmästä Palvelut-laatikosta voi valita, haluaako TEKin lähettävän vuosittain taskukalenterin tai seinäkalenterin, tai haluaako sähköpostiinsa tiedon, kun TEK-lehden sähköinen versio on luettavissa. Lehdet-laatikosta taas voi valita, mitä lehtiä haluaa postissa ja mihin osoitteeseen. Täältä voi myös – tadaa! – päättää lehtien tilauksen.

Yhteystiedot näkyvät Perustiedot-välilehdellä. Jos haluaa lehdet kodin sijaan vaikkapa työpaikalle kollegoiden kanssa jaettavaksi, tähän voi syöttää kotiosoitteen lisäksi työpaikan osoitteen, ja sitten ohjata lehdet sinne.

Kun tänne asti on päästy, kannattaa samalla tarkistaa Työsuhteet-välilehti. Liitolla saattaa toisinaan olla asiaa vaikkapa tietyn sektorin työntekijöille.

Voi tietysti ihan hyvin kysyä, miksi jäsenmaksuun pitää sisältyä parin Talentumin lehden tilaus. TEK saa lehdet varsin edullisesti, ja pitäähän ne nyt ottaa, kun halvalla saa – vai?

Monikuntaliitosta on jatkettava

[Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaassa 5.3.2012.]

Siuntion valtuuston kuntaliitospäätöksestä tehdyt kunnallisvalitukset ovat viime päivinä herättäneet keskustelua. Suomi on oikeusvaltio, jossa kansalaisilla – myös päätöksentekoon osallistuneilla valtuutetuilla – on varsin laajat oikeudet valittaa mielestään virheellisesti syntyneistä päätöksistä. Harva kuntaliitos on syntynyt ilman kunnallisvalituksia.

Kokonaistilanne ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään. Siuntiolaiset ovat hyvin tyytyväisiä Lohjan järjestämiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuntien valtuustot ovat hyväksyneet kuntaliitossopimuksen, Siuntio kahdestikin. Jatkamalla määrätietoista työtä uuden Lohjan eteen voimme luoda Länsi-Uudellemaalle uuden kunnan, joka on osiensa summaa vahvempi.

Valtiovallan kuntauudistuksessa vaihtoehtona monikuntaliitokselle on Siuntion jakaminen, joka astuisi voimaan vasta kivuliaan siirtymävaiheen jälkeen. Jakamista odotellessa Siuntion kehitys pysähtyisi seinään, ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen olisi suuri haaste. Kysehän ei ole vain terveyskeskuksesta, vaan moninaisista palveluista neuvoloista ja lastensuojelusta vanhustenhoitoon.

Siuntiolaisten jakaminen kahden puolin kuntarajaa johtaisi siihen, ettei rajan kummallakaan puolella olisi riittävää väestöpohjaa terveyskeskuksen ja kirjaston kaltaisten lähipalvelujen ylläpitoon. Siuntion jakaminen rikkoisi yhteisön ja tuhoaisi siuntiolaisen identiteetin. Mutta niin kauan kuin Siuntio on yhtenäinen, vaikka suuremman kunnan osana, niin kauan siuntiolaisuus elää. Yhdessä olemme vahvempia.

Arja Alho
Harri Haanpää
Heikki Kaisla
Janne Laakkonen
Kristian Parviainen
Arto Penttinen
Arto Varpio

Siuntio ja kuntauudistus

Kuntaliitostyöryhmä sitten päätti esittää Siuntion osalta juuri sitä vaihtoehtoa, Siuntion jakamista, jonka huonoudesta Siuntion valtuustossa vallitsi erilaisia vaihtoehtoja punnittaessa edes jonkinlainen yksimielisyys. Vaihtoehto hylättiin nopeasti, koska prosessina kunnan jakaminen on suhteettoman raskas, eikä Siuntiossa ole oikein luontevaa jakolinjaakaan. Vaihtoehtoisena ratkaisuna työryhmä esittää, että toteutettaisiin kuntaliitos, josta on jo valtuustojen päätökset olemassa, eli Siuntio liittyisi Lohjaan, Nummi-Pusulaan ja Karjalohjaan vuoden 2013 alusta.

Siuntion kuntaliitosprosessi on ollut monivaiheinen. Jo syksyllä 2008 kuntalaisilta kysyttiin heidän kantaansa, ja selkeä enemmistö oli sitä mieltä, että Siuntion tulisi aloittaa kuntaliitosneuvottelut. Näkemys suunnasta vain jakaantui: kysyttäessä mieluisinta liitoskumppania Lohja ja Kirkkonummi saivat kutakuinkin samansuuruisen kannatuksen. Niinpä Siuntio teki esiselvitykset kuntaliitoksesta sekä Lohjan että Kirkkonummen kanssa. Keväällä 2010 Kirkkonummi kuitenkin päätti, ettei halua jatkaa kuntaliitosneuvotteluja Siuntion kanssa. Niinpä Siuntio aloitti neuvottelut Lohjan kanssa, ja sopimus valmistui alkusyksystä 2011.

Siuntion valtuusto hyväksyi liitossopimuksen kokouksessaan 9.11. niukasti äänin 14–13. Kaksikin RKP:n valtuutettua teki päätöksestä kunnallisvalituksen. Lisäksi RKP:n johdolla tehtiin kuntalain 54 § mukainen aloite kuntaliitossopimuksen kiireellisestä käsittelystä valtuustossa. Pykälän varsinainen tarkoitushan on, että sen avulla valtuusto voi pakottaa vastahakoisen kunnanhallituksen tuomaan jonkin asian valtuuston käsittelyyn, eikä suinkaan se, että äänestyksessä hävinneet voisivat sen avulla pakottaa asian uuteen käsittelyyn.

Ensimmäisen valtuustokäsittelyn jälkeen Siuntion valtuuston puheenjohtaja (r) yhdessä Kirkkonummen kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston puheenjohtajien sekä Inkoon kunnanhallituksen puheenjohtajan kanssa kirjoitti ministeriön kuntaosastolle kirjeen, jossa kirjoittajat Siuntion valtuuston päätöksestä huolimatta puhuivat Porkkala-vaihtoehdon puolesta. Kirjoittajat eivät ilmeisesti onnistuneet tekemään kirjeessään selväksi, että he kirjoittivat yksityishenkilöinä – Siuntion kunnantoimistossa herätti hämmennystä, kun ministeriöstä tuli kirje, jossa ministeriö kertoi vastaanottaneensa kolmen kunnan yhteisen esityksen. Kirkkonummen kunnanhallitus totesi kokouksessaan 19.12., etteivät kirjoittajat edusta kunnan kantaa ja muistutti, että Kirkkonummen valtuusto päätti jo aiemmin, ettei ole kiinnostunut kuntaliitoksesta Siuntion kanssa.

Siuntion valtuusto päätti asiasta uudestaan 21.12., jälleen yhtä niukasti äänin 14–13. Ja jälleen RKP:n valtuutettu teki päätöksestä kunnallisvalituksen.

Tänään YLE kertoo, että Stefan Wallin (r) toivoo Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon vielä selvittävän Porkkala-vaihtoehtoa. Tämä on monella tapaa merkillinen toive.

Ensinnäkin, ministerin toive on vastoin viiden kunnan yhteneviä päätöksiä. Kirkkonummi ei halunnut neuvotellakaan kuntaliitoksesta Siuntion kanssa, ja Siuntio, Lohja, Nummi-Pusula ja Karjalohja ovat yhdistymässä vuoden 2013 alusta. Paljon on kauhisteltu, aikooko hallitus todellakin pakottaa vastentahtoiset kunnat yhdistymään, mutta se vasta omituista olisi, jos hallitus tässä vaiheessa estäisi vapaaehtoisen yhdistymispäätöksen tehneitä kuntia yhdistymästä.

Toisekseen, toteutuessaan Siuntion jakaminen kirpaisisi kipeästi Lohjan ja Pohjois-Siuntion ruotsinkielisiä, kun tässä vaihtoehdossa uuden Lohjan ruotsinkielisten lukumäärä jäisi alle kielilain edellyttämän 3000 asukkaan rajan. Lohja on nykyisellään vapaaehtoisesti kaksikielinen, mutta lähes täysin suomenkielisen Nummi-Pusulan liittyessä Lohjaan on paineita siihen, että Lohja luopuisi vapaaehtoisesta kaksikielisyydestään. Lohjalla on noin 1600 ruotsinkielistä ja Siuntiossa noin 1800. Mikä painaa Wallinin vaa’assa painavammin kuin kaksikielisten palvelujen varmistaminen Lohjan ja Pohjois-Siuntion ruotsinkielisille?

Kolmanneksi, kuntauudistuksen päätavoitteena on palvelujen turvaaminen. Vuodesta 2008 lähtien Siuntio on hoitanut sosiaali- ja terveyspalvelunsa yhteistyössä Lohjan kanssa, eikä Siuntion kunnan palveluksessa ole enää ainoatakaan sosiaali- ja terveyssektorin työntekijää. Yhteistyösopimus on myös irtisanottu päättymään tämän vuoden lopussa, minkä jälkeen Siuntio olisi omillaan. Tässä vaiheessa on aivan toivottoman myöhäistä aloittaa minkäänlaisia neuvotteluja kenenkään kanssa, kun palvelujen pitäisi olla valmiina jo ensi vuoden alusta. Eikä 6000 asukkaan kunnalla ole mitään mahdollisuuksia polkaista palveluja nollasta lähtien itse pystyyn. Nyt käynnistetty kuntauudistus astuu hyvässä tapauksessa voimaan 2015 ja pääkaupunkiseudun osalta ehkä vasta 2017 – eikä sitäpaitsi ole mitenkään selvää, suuntaako Kirkkonummi itään vai länteen.

Siuntion osalta on selvää, että palvelujen turvaamiseksi ainut tapa edetä on viedä kuntaliitos Lohjan kanssa suunnitellusti loppuun. Hallituksen kuntauudistus tuo sitten eteen mitä tuo, mutta ensin on turvattava palvelut.

Inkoo ja Siuntio – sisarukset eri teillä

[Julkaistu Länsi-Uusimaassa 17.12.2011.]

Inkoo ja Siuntio ovat sisarukset: kaksi 6.000 asukkaan kaksikielistä kuntaa Länsi-Uudellamaalla. Kuntaliitosasiassa sisarukset ovat valinneet eri tien.

Molemmat osallistuivat esiselvityksiin kuntaliitoksista Kirkkonummen ja Lohjan suuntaan. Kun Kirkkonummi kesäkuussa 2010 ilmoitti, ettei ole kiinnostunut kuntaliitoksesta, tiet erosivat: Siuntio aloitti neuvottelut kuntaliitoksesta Lohjan kanssa, mutta Inkoo ei lähtenyt mukaan.

Siuntio, Lohja ja Nummi-Pusula päättivät kuntaliitoksesta 9. marraskuuta. Nykyisellään sekä Inkoo että Siuntio järjestävät terveydenhuoltonsa yhdessä Lohjan kanssa, joten Siuntioon tämä tuskin ainakaan sosiaali- ja terveydenhuollon osalta suuresti vaikuttaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon LOST-yhteistyö on irtisanottu päättyväksi kuntaliitoksen ajateltuun ajankohtaan, joten Inkoolla puolestaan on edessä tiukka pohdinta siitä, miten se järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltonsa vuoden 2013 alusta – vuoden kuluttua.

Inkoon valtuustossa jätettiinkin juuri aloite, jossa valtuutettujen enemmistö kehotti kunnanhallitusta kiirehtimään jatkoneuvotteluja Lohjan kanssa ja selvittämään ripeästi myös muita mahdollisuuksia terveydenhuollon järjestämiseen.

Inkoo on oikeastaan ilman omaa syytään joutunut hankalaan välikäteen. Eihän Lohja oikein voi neuvotella yhteistyöstä ennen kuin on selvää, missä sen rajat vuoden kuluttua kulkevat.

Hallituksen kuntauudistus mutkistaa asiaa entisestään. Vielä alkusyksystä Siuntiossakin ajateltiin, että jos kuntaliitosta ei tule, jatkettaisiin vain LOST-yhteistyötä niin kuin ennenkin. Kuntauudistuksesta on kuitenkin selvinnyt sen verran, että sen jälkeen Siuntio tai Inkoo tuskin jatkavat itsenäisinä kuntina. On aika luonnollista, että uusi Lohja haluaa katsoa ministeri Virkkusen uudet kuntakartat ennen terveydenhuoltoyhteistyöneuvottelujen harkitsemista.

Terveydenhoidon järjestäminen itse, mitä Siuntiossakin on väläytelty vaihtoehtona, on hyvin vaikea tie. Siuntiossa tunnutaan unohdetun, miten vaikeaa ennen LOSTia oli pitää terveysasema miehitettynä ja miten ostopalveluruljanssin pyörittäminen vaati jokavuotisia lisäbudjetteja. Kokemus osoittaa, että pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden imusta on vaikea houkutella osaavaa väkeä näin länteen, varsinkin pieneen yksikköön. Ehkä osasyynä unohdukseen on, ettei Siuntiossa ole enää vuosiin ollut yhtään sosiaali- ja terveyssektorin viranhaltijaa. Viimeinen perusturvajohtajammekin vaikuttaa nykyään Kittilässä.

Siuntion valtuusto päättää 21.12. kuntaliitosasian uudesta käsittelystä. Toivon sydämestäni, että valtuutetuillamme on malttia hyväksyä jo saavutettu järkevä ratkaisu sen sijaan, että he varta vasten ajaisivat Siuntion samaan vaikeaan tilanteeseen, johon Inkoo on ajautunut.

Harri Haanpää
varavaltuutettu
Siuntion Vihreät

Siuntion kuntaliitosäänestyksestä

Siuntion valtuusto päätti keskiviikkona 9.11. hyväksyä Lohjan ja Nummi-Pusulan kanssa neuvotellun kuntaliitossopimuksen äänin 14-13. Äänestin itse vihreänä varavaltuutettuna puolesta. Kaiken kaikkiaan meno oli hurjempaa kuin Lohjalla kuukautta aiemmin esitetyssä Kuntaliitosoopperassa ja asiaan liittyy monia vauhdikkaita juonenkäänteitä.

Minulta on kysytty, miksi äänestin kuten äänestin. Tässä pohdintojani aiheesta.

Vielä syksyn alussa puhuttiin optimistisesti Siuntion jatkamisesta itsenäisenä, mutta kun kuntauudistuksesta on kuulunut yhä vahvempaa viestiä, nämä äänet ovat jääneet taka-alalle.

Keskiviikkona valtuustossa oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: liittyä Lohjaan tai hylätä liitos ja lähteä tavoittelemaan liitosta Kirkkonummen suuntaan. Kirkkonummi-suunnassa on tiettyjä etuja. Siihen suuntaan lähtemisessä on myös hintansa ja riskinsä. Hintana se, että se epävarmuus, jossa Siuntio on vellonut viime vuodet, olisi jatkunut ja se, että huomattavasti pienen kunnan harvalukuisia virkamiehiä kuormittanut kuntaliitosprosessi menisi romukoppaan ja pitäisi aloittaa alusta. Tai että roikkuisimme vielä vuoden pari löyhässä hirressä kuntauudistuksen ratkaisuja odotellessa.

Riskeinä mm., että nykyinen Lohjan kanssa voimassaoleva sosiaali- ja terveydenhuoltoyhteistyö on irtisanottu päättymään vuoden 2012 loppuun eli ajateltuun kuntaliitoksen ajankohtaan. Ei ole itsestään selvää, mistä Siuntio olisi saanut terveydenhuoltonsa vuonna 2013. Olisiko ollut sopia Lohja-yhteistyön jatkumisesta, vaikka Siuntio suuntaa Kirkkonummelle? Olisiko Kirkkonummella ollut halua ja mahdollisuuksia aloittaa terveydenhuoltoyhteistyö noin nopealla aikataululla? Itse järjestäminen ainakin olisi ollut erittäin haastavaa, kun koko sote-henkilöstömme siirtyi Lohjan palvelukseen 2008 LOST-yhteistyön alkaessa. Muita riskejä on, että ei ole selvää, että Siuntio olisi saatu mitenkään siististi liitettyä Kirkkonummeen. Ainakin tähän asti Kirkkonummelta on vahvimmin kantautunut viestiä, että heille kyllä kelpaisivat Siuntion eteläosat, mutta Lohja voisi pitää pohjoisosat.

Tällaisia tekijöitä valtuutettumme joutuivat pohtimaan. Olisiko Kirkkonummi ollut niin paljon parempi vaihtoehto, että sitä kannattaa tästä hinnasta ja riskeistä huolimatta lähteä tavoittelemaan sen sijaan, että rakennetaan uusi kunta Lohjan kanssa voimassaolevan toimivan terveysyhteistyön päälle?

Eri tekijöitä eri tavoin painottamalla ja riskejä eri suuruisiksi arvioimalla voi päätyä eri tuloksiin. Minun omatuntoni ei sallinut lähteä niin riskialttiille polulle kuin sopimuksen hylkääminen olisi ollut.

VR:n lippujärjestelmäuudistuksesta ja rantaradasta

Helsingin Sanomat kertoo, että ministerit Heidi Hautala (vihr.) ja Merja Kyllönen (vas.) ovat saaneet VR:n selvityksen lippujärjestelmäuudistuksesta ja että VR:n lippujärjestelmää ruoditaan tarkemmin keväällä. Samalla pohditaan, pitäisikö jokin poistunut lipputyyppi palauttaa.

Eräs lippulaji, joka näissä pohdinnoissa saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, on työmatkalippu. Siuntiossa on ollut käytäntönä, että kunta tukee kuntalaisten ostamia 30 päivän paikallislippuja 10 % osuudella. Uusi lippujärjestelmä on tehnyt tästä suhteettoman vaikeaa jo kuukausia aikaisemmin kuin järjestelmäuudistuksen muut epäonnistuneet vaikutukset alkoivat näkyä suurelle yleisölle.

Aiemmin kotipaikka-alennuksen saamiseen riitti, että kiikutti kerran kotipaikkatodistuksen VR:n myyntipisteeseen. Nykyään kotipaikkatodistuksen pitää alennuksen saamiseksi olla aina mukana lippua ostettaessa. Ennen lippuja voi ostaa alennettuun hintaan mistä tahansa VR:n lipunmyynnistä. Nykyään se onnistuu vain Kirkkonummen ja Karjaan asemilta. Tämä on todella epäkäytännöllistä, kun valtaosa siuntiolaisten työmatkoista päättyy Kirkkonummea idempänä ja Kirkkonummen aseman aukioloajatkin ovat mitä ovat. Tämä, yhdessä rantaradan sietämättömien luotettavuusongelmien kanssa, on todella koetellut junamatkustajien kärsivällisyyttä.

Vastaava käytäntö on ollut voimassa ainakin Siuntiossa, Inkoossa ja Karjaalla ja mahdollisesti muuallakin.

Arvaisin, että tässä täytyy olla kyse siitä, että uutta lipunmyyntitietojärjestelmää määriteltäessä on unohdettu kokonaan tämä lippulaji, ja siksi aiemman periaatteen mukaan lippujen myyminen vain käy todella vaikeaksi, kun järjestelmä ei sitä kunnolla tue.

Laajemmin asiassa on kyse siitä, että rantaradan junamatkustajien kärsivällisyys on kovalla koetuksella, kun junien kulku on epäluotettavaa (alle 70 % rantaradan junista on ollut ajoissa!) ja lipun ostamisesta on tehty suhteettoman vaikeaa. Olisi hienoa, jos rantaradan junamatkustajat saisivat edes jonkun hyvän uutisen.

Rantaradan luotettavuusongelmat eivät tietenkään koske vain Länsi-Uudenmaan paikallisliikennettä, vaan haittaavat myös kaukoliikennettä Turkuun, josta Helsinkiin matkustavat yhä enemmän käyttävät omaa autoa.

Rantaradan luotettavuutta käsittelevästä uutisesta löytyy mahdollinen ratkaisu, joka ei edes olisi ylettömän kallis toteuttaa:

Vi kan inte sätta in fler nya marginaler på kustbanan för det kullkastar hela trafiksystemet i och med att det finns så få mötesplatser för tågen, säger [VR:s punktlighetskoordinator] Blomqvist.

Rantaradan luotettavuuden parantamiseksi tarvitaan kohtaamispaikkoja, lyhyehköjäkin kaksiraiteisia osuuksia, erityisesti Kirkkonummen ja Karjaan väliselle yksiraiteiselle rataosuudelle. Nykyisellään junat voivat ohittaa vastaantulevat junat vain asemilla. Paikallisjunat ja kaukojunat puikkelehtivat toistensa ohi kellokoneistomaisella minuuttiaikataululla, ja kun jokin menee vikaan, korttitalo luhistuu. Kirkkonummelta itään raiteita on enemmän, eivätkä paikallisjunat liikennöi Karjaata lännemmäs.

Muuten olen sitä mieltä, että jos ylipäätään halutaan, että tässä maassa kehittyy jokin muukin kuin Helsingin seutu, tarvitaan vahvoja maakunnallisia keskuksia. Maakunnallisten keskusten kehittäminen taas välttämättä vaatii toimivat liikenneyhteydet Helsinkiin, jonka talousalue kuitenkin on maan veturi. Siksi koko maan runkorautatieverkosto on saatettava ajanmukaiselle tasolle pikimmiten. Rantaradasta on hyvä aloittaa.

Siuntion absoluuttinen nollapiste

Siuntion paikallispolitiikkaa on jo ainakin tämän valtuustokauden ajan jähmettänyt taustalla jauhava kuntaliitoskeskustelu. Pienenä, mutta kuvaavana esimerkkinä voidaan mainita, ettei ympäristösektorille – jolla nyt on kaikkiaan yksi Inkoon kanssa jaettu työntekijä – ole voitu palkata toista Inkoon kanssa jaettua työntekijää, vaikka budjetissa on siihen varattu määrärahat. Kunnan johto on näet katsonut viisaaksi odottaa ratkaisua kuntaliitoksista ennen kuntien välisen yhteistyön lisäämistä.

Nyt kuitenkin kunnan politiikka on saavuttanut absoluuttisen nollapisteen, jossa mikään ei enää liiku. Lohjan kanssa neuvotellusta kuntaliitossopimuksesta pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys 25. syyskuuta, ja alun perin oli tarkoitus, että valtuustot päättäisivät asiasta 10. lokakuuta. Valitettavasti yhdistymisesityksestä annettiin kuntajakolain 7 § 2 mom mukainen kuulutus niin myöhään, että valtuustot pääsevät päättämään asiasta vasta 9. marraskuuta.

Tilanne on raastava. Päätöksenteon hetkeen on vielä toista kuukautta, ja tilanne on täysin jumissa. Valtiovallan kuntarakenneuudistuksesta on luvattu ensimmäiset luonnokset vasta joulukuussa. Ymmärrettävästi Lohjasta ei saa ennen kuntaliitospäätöksiä juuri mitään irti siitä, millä ehdoilla heidän kanssaan ehkä voisi jatkaa sosiaali- ja terveydenhoitoyhteistyötä, jos kuntaliitosta ei synny. Vielä keskusteluilmapiirikin on täysin tulehtunut; eräskin valtuutettu nimitti jo toista Strumoberführeriksi. Kunnanhallituksen esityslistalla 3. lokakuuta on rutiinipykälien lisäksi vain presidentinvaalien äänestämisestä päättämistä, ja valtuuston kokous 10. lokakuuta on peruttu käsiteltävien asioiden vähyyden vuoksi. Olisipa jo marraskuu, niin päästäisiin tästä löysästä hirrestä.

Tags: Siuntio, kuntarakenneuudistus, Godwin’s Law